Työttömän arkea
Tänään on ensimmäinen päiväni työttömänä ja on tässä tarinani – kuinka orientuidun työttömyyteen.
Päätin kokeilla ulkoilua, se ei maksa mitään.
Ystävällinen karttakyltti kertoi minun olevan tuossa, olen siis olemassa, vaikka olen työtön.
Tämä tieto lohdutti ja rohkaisi jatkamaan matkaani.
Päätin lähteä katsomaan olisiko Velodromilla jotain ilmaista viihdykettä piristämään päivääni.
Pettymys oli suuri, kun näin lumen valtaamaan pyöräilystadionin, tyhjillä lehtereillä ei ollut ketään, ei edes toisia työttömiä. Lievästi tästä masentuuneena jatkoin matkaani kohti Pasilan kolkkoja betonitorneja.
Säpsähdin takaisin elävien kirjoihin, en tiennyt kuinka kauan aikaa olin mennyt, kylmistä jaloistoni ja mieleen tarkasti piirtyneen kuvan perusteella päättelin, että olin tuijottanut rappeutunut betoniseinää ja sen ruosteista ristikkoa tovin. Nälkä oli kauhea, etsin syötävää.
Seivovapöytä notkui herkkuja, jotka erittivät tuoksuaan nenääni seireenin kutsuaan, tämä olkoon viimeinen ehtoollisena, huomenna alkakoon nälkä ja kurjuus, tänään syödään kuin kuninkaat !
Mahani täytyttyä aloin pohtimaan, mitä seuraavaksi tekisin, harhailin tovin pitkin Pasilan betonista tehtyä metsää ja päädyin kyltille. Kirjasto !
Seurasin lumisia portaita kyltin osoittamaan suuntaan, täältä löytäisin kaltaisiani, piilossa kylmältä keskellä tiedon. Pysähdyin oven eteen, käännyin pois, ehkä huomenna; ehkä huomenna liityn laumaan.
Jatkoin matkaani ja tovin päästä edessäni loisti toivo, veikkauspisteen kyltti, ikuinen pako köyhyyden ikeestä oli näköpiirissäni. Huomasin askeleitteni nopeutuvan, astuin sisään ja ostin lottokupongin.
Mielialani kohottua, mahdollisen lottovoiton myötä, päätin tiputtaa itseni kuperkeikkaa pitkin todellisuuden portaita ja laskea rahani. (Päivitys : Voitin lotosta 6,70, joten voittoa tuli yhteensä 70 senttiä).
Uskollinen Bad Mother Fucker – lomppakoni ja kolikkokukkaroni Taskupimppi kertoivat karua kieltään 19.50 €. Rahani olivat käyvässä vähiin, oli suunnattava kotiin.
Avulias kyltti kertoi taas olemassa olostani, ja auttoi minua löytämään suuntani kotiin.
Katuun maalattu isä ja poika muistuttivat minua, että joitakin tallotaan enemmän kuin minua.
Jatkoin matkaani kotiin, huomenna on uusi päivä, ehkä menen kirjastoon, vai palauttaisinko pullot ?
